"Päiväsaikaan Hällän naulakkoon jätetyt vaatteet ovat asiakkaan omalla vastuulla. Isotoopin lainapeite oli kuitenkin sitä kokoluokkaa, että vain itsemurha-aikeissa oleva sivullinen olisi uskaltanut tarttua siihen. Kun Isotooppi puki vanhan vaaleanruskean poplarin päälleen, se kutistui silmissä ja alkoi kinkoa hartioista ja rinnasta ja hauisten kohdalta. Napit eivät yltäneet kiinni eikä vyö riittänyt mihinkään.
Hällän ulko-ovelle nousevissa portaissa, käytävänmutkan suojassa, Isotooppi veti takkinsa taskusta vanhan Villin lännen revolverin ja näytti sitä Allulle. Rauta oli iso, mutta Isotoopin kourassa se vaikutti lelupyssyltä.
- Mulla on tämmönenkin. Kaiken varmuuden välttämiseksi.
Allu hätkähti sisäänpäin ja nyökkäsi Isotoopille.
- Hyvä. Pistä se nyt pois.
- Nelivitonen Colt Peacemaker. Juho Kaaponpoika Helapäällä oli tämmönen.
- Pistä se nyt pois.
- Kai sä tiedät Helapään Juhon?
- Onko se joku sun Riksun-tuttus?
- Pönttö, sehän oli Härmän häjy villissä lännessä. Mitä luulet, sopisko mulle semmonen panosvyö ja kotelo tohon lonkalle?
- Pistä nyt toi pois, Allu toisti. Isotoopin ottaminen turvamieheksi ei enää tuntunut yhtä hyvältä idealta kuin vielä hetki sitten. - Mistä sä ton sait?
- Kaupunginpuistosta."
- ote s. 85
Tämä seitsemäs Tapani Baggen dekkari sijoittuu Hämeenlinnaan. Sarjaa kantaa tässä poliisinaisen ja taparikollismiehen romanssi ja se, miten pariskunta onnistuu tai ei onnistu kätkemään yhteistä lastaan ilman että työt vaarantuvat. Nyt poliisinainen valmistautuu räjähtäneen kummisetänsä hautajaisiin ja miehensä koheltaa lapsenvahtivuorollaan rikollisten rikollisjahdissa. Hahmojen puheessa on tavoitettu jonkinlainen viljelijäoveluus, jota saatan pitää hämäläisyytenä.Kaahaukset hyviä munkkikahveja tarjoavalle näköalapaikalle tuottavat juonenkäänteitä vähintään yhtä tiuhaan kuin legendaarinen Hälläpyörä-ravintolakin. Baggen dekkarien fanit käynevät siellä ennen kuin se sulkee ovensa nykypaikallaan vuoden 2008 lopussa. Tässä mielenmaisemassa "Riksu" on Riihimäki tai sen vankila, ja "Orkku" on Orivesi.
Hällän ulko-ovelle nousevissa portaissa, käytävänmutkan suojassa, Isotooppi veti takkinsa taskusta vanhan Villin lännen revolverin ja näytti sitä Allulle. Rauta oli iso, mutta Isotoopin kourassa se vaikutti lelupyssyltä.
- Mulla on tämmönenkin. Kaiken varmuuden välttämiseksi.
Allu hätkähti sisäänpäin ja nyökkäsi Isotoopille.
- Hyvä. Pistä se nyt pois.
- Nelivitonen Colt Peacemaker. Juho Kaaponpoika Helapäällä oli tämmönen.
- Pistä se nyt pois.
- Kai sä tiedät Helapään Juhon?
- Onko se joku sun Riksun-tuttus?
- Pönttö, sehän oli Härmän häjy villissä lännessä. Mitä luulet, sopisko mulle semmonen panosvyö ja kotelo tohon lonkalle?
- Pistä nyt toi pois, Allu toisti. Isotoopin ottaminen turvamieheksi ei enää tuntunut yhtä hyvältä idealta kuin vielä hetki sitten. - Mistä sä ton sait?
- Kaupunginpuistosta."
- ote s. 85
Tämä seitsemäs Tapani Baggen dekkari sijoittuu Hämeenlinnaan. Sarjaa kantaa tässä poliisinaisen ja taparikollismiehen romanssi ja se, miten pariskunta onnistuu tai ei onnistu kätkemään yhteistä lastaan ilman että työt vaarantuvat. Nyt poliisinainen valmistautuu räjähtäneen kummisetänsä hautajaisiin ja miehensä koheltaa lapsenvahtivuorollaan rikollisten rikollisjahdissa. Hahmojen puheessa on tavoitettu jonkinlainen viljelijäoveluus, jota saatan pitää hämäläisyytenä.Kaahaukset hyviä munkkikahveja tarjoavalle näköalapaikalle tuottavat juonenkäänteitä vähintään yhtä tiuhaan kuin legendaarinen Hälläpyörä-ravintolakin. Baggen dekkarien fanit käynevät siellä ennen kuin se sulkee ovensa nykypaikallaan vuoden 2008 lopussa. Tässä mielenmaisemassa "Riksu" on Riihimäki tai sen vankila, ja "Orkku" on Orivesi.
