Alexandra Salmela:27. Teos, 2010

"Moottoritien kuningatar havahtuu. Voi helvetti, hänhän oli ajautumassa väärään juoneen! Hän sytyttää tupakan, kerää ajatuksensa ja hieman rauhoittuneena palaa alkuperäiseen tarinaan. Hän miettii, kuinka hän voisi muokata Jokea ja sen kohtalokasta suhdekolmiota. Hän muuttaisi leveän virran pieneksi tummaksi ja syväksi lammeksi keskellä synkkää metsää. Satumaisessa mökkipahasessa lammen rannalla asuu Klaara,  mielialahäiriöstä kärsivä elämänhäviäjä, ja Boris, hänen tahdoton miehensä ja  lastensa isä. Klaaran ja Borisin näennäisen idyllinen perhe-elämä alkaa paljastua helvetiksi, kun tilanteeseen sattumalta astuu kaunis liftari Ester, joka kantaa matkalaukussaan suurta salaisuutta..."

- ote s. 306

Tätä esikoisromaania suosittelen uusien kirjoittajien  työkalupakkiin esimerkkinä metafiktiivisen eli tekotavoillaan leikittelevän tekstin mahdollisuuksista. Päähenkilö Angie haluaa kirjoittaa jotakin merkittävää ennen 27-syntymäpäiväänsä, mutta juuri mikään ei suju. Siitä seuraa yritelmiä eri kirjallisuudenlajeista ja tyyleistä, draamaa, boheemeja iltoja, palautteita, tv-käsikirjoitusta, jne. Muutto Suomeen asumaan maaseudulle ei lannista päähenkilöä, joka on yksi romaanin kertoja. Hänen fiktioyritelmänsä ovat ikään kuin oma kertoja omien lukujen sarjassaan. Lisäksi omissa luvuissaan kertojia ovat esimerkiksi Herra Possu, Astra-auto ja eräs myyttisesti nimetty kissa. Eri kertojat suhteuttavat nuoren wannabe-taiteilijan tarinaa, joka toimii hauskasti myötähäpeän voimin ja silti antaa toivoa.

Paul Auster: Näkymätön. Suom. Erkki Jukarainen. Tammi, 2010

"Lähdin kotiin. Ambulanssin odottamisessa ei ollut enää mieltä, joten kävelin rinnettä ylös kohti Broadwayta ja käännyin etelään. Mieleni oli täysin tyhjä, kykenemätön tuottamaan ainuttakaan johdonmukaista ajatusta, mutta kun avasin kämppäni oven, tajusin että nyyhkytin, olin itse asiassa nyyhkyttänyt monta minuuttia. Onneksi kämppäkaverini oli lähtenyt ulos, minkä ansiosta minun ei tarvinnut vaivautua puhumaan hänen kanssaan siinä mielentilassa. Jatkoin itkemistä omassa huoneessani, ja kun kyyneleet lakkasivat vihdoin valumasta, revin Bornin sekin kappaleiksi ja panin kappaleet kirjekuoreen, jonka lähetin hänelle varhain seuraavana aamuna. En raapustanut mukaan kirjelappua. Olin varma, että ele puhui puolestaan ja että Born ymmärtäisi, että olin saanut hänestä tarpeekseni enkä halunnut olla missään tekemisissä hänen saastaisen lehtensä kanssa."

- S. 69

Näkymätön on hienosti suomennettu, yksityiskohdista rikas ja kuitenkin maailmaltaan helppolukuinen romaani, juonta ei voi ennakoida. Juonessa viaton opiskelijapoika saa epäilyttävän rahakkaan ja mielenkiintoisen lehdentekotarjouksen mieheltä, jonka tapaa naisystävineen bileissä. Varakas mesenaatti tekee kuitenkin ilmeisesti tapon, mistä lähtee pitkä, vaiheikas erilaisia näkökulmia tapahtuneeseen lisäävä juoni, joka sijoittuu lähihistoriaan ja nykyisyyteen, Amerikkaan ja Pariisiin, varakkaan amerikkalaisen keskiluokan maailmaan. Lukiessa mietin, onko Austerin kerronta jotenkin lähestymässä kirjailijan vaimon Siri Hustvedtin hahmoja: siteeraamassani otteessa päähenkilö on todistanut juuri sosiopaatin tunnekylmää puukonkäyttöä ja sellainen esiintyy myös Hustvedtin Kaikki mitä rakastin -romaanissa. Molemmat kirjailijat ovat suurenmoisia lukuromaanin kirjoittajia ja saavat haluamaan hahmojensa keskusteluihin.

Taina Teerialho: Kesän tunnit. WSOY, 2010

"Gravel oli ottamassa heitä vastaan, joten hän suorastaam hykerrellen näki, mitä tuleman pitää. Hande ja hän, molemmat vaatimattomia ja yksinkertaista elämää kokeneita miehiä, olisivat nyt kerrassaan suloisten naisten ympäröimänä koko pariviikkoisen kurssin ajan. Ja juuri Hande, hyvä kaveri ja kärsivällinen mies kerta kaikkiaan, joutuisi pitämään itsensä miehenä naisjoukon keskuudessa kaikkine sen paineineen. Tietysti hän itse joutaisi myös hommiin. Muttei hänellä olisi hätää, hänen vaimonsa kun oli lempeänviisas luonne. He olivat olleet naimisissa jo pian neljäkymmentä vuotta ja hän yhä antoi Gravelin rakastaa itseään, sekä päinvastoin. Ei Gravel olisi siitä huolimatta omasta aloitteestaan päätynyt näin suuren naisjoukon keskuuteen. Hande häntä oli pyytänyt mukaan, tueksi ja avuksi. Sillä naiset, vaikka miten taitavia ja oppivaisia, ovat eläväisiä. Gravel olisi voinut sielunsa laittaa pantiksi, ettei tällä kurssilla tule olemaan rauhan iltaa."

- s. 8

Tässä romaanissa joukko toisilleen entuudestaan tuntemattomia naisia rakentaa itselleen ruumisarkkuja kesäkurssilla. Ollaan Satakunnassa. Romaani alkaa vanhan herrasmies Gravelin näkökulmasta ja on kauttaaltaan hyväntahtoista kerrontaa, silloinkin kun tapahtumia katsotaan muiden kuin vanhan herrasmiehen näkökulmasta. Kirjailija antaa osan hahmoista olla lempeitä, osan outoja. Monet tavat tuntuvat havainnoituina absurdeilta. Joukko liikkuu yhden viikon aikana käsityötaitonsa rajoilla omia elämäntilanteitaan peilaten. Vieraassa ympäristössä ajelehditaan iltaisin joukolla, turvallisesti. Kirjailija on tarkkanäköinen, tekee vähistä eleitä hahmoille kehityksen. Satakuntalaisen kerronnan ominaispiirteenä tuntuvat olevan Taina Teerialhon teoksissa yhteisön rajoilla elävät, vähäeleiset miehet. He ovat oman elämänsä sankareita, eivät kulutusjuhlissa koskaan, elävät vakaasti itsensä näköistä elämää.