Elizabeth Gilbert: Eat pray love - omaa tietä etsimässä Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa. Suom. Taina Aarne.Seven-pokkarit, 2010. (alkuteos 2006)

"Perinteinen japa mala muodostuu 108 helmestä. Itämaisten filosofien esoteerisissa piireissä lukua 108 pidetään kaikkein sopivimpana lukuna, se on täydellinen kolmella jaollinen kolmenumeroinen luku, jonka numeroista tulee yhteenlaskettuna yhdeksän, joka on yhtä kuin kolme kertaa kolme. Kolme puolestaan on tietenkin numero, joka edustaa täydellisintä mahdollista tasapainoa, kuten on ilmeistä jokaiselle, joka on joskus pohtinut Pyhää kolmiyhteisyyttä tai yksinkertaista baarijakkaraa. Koska tämä kirja kertoo henkisen tasapainon tavoittelusta, päätin antaa sille japa malan rakenteen jakamalla tarinani 108 kertomukseksi eli helmeksi. Lisäksi tämä 108 kertomuksen helminauha on jaettu kolmeen jaksoon, joista yksi on omistettu Italialle, yksi Intialle ja yksi Indonesialle - kolmelle maalle, joissa vierailin vuoden mittaisen itsetutkiskeluni aikana. Tästä jaosta seuraa, että jokaisessa jaksossa on 36 kertomusta, mikä kiehtoo minua henkilökohtaisesti siksi, että kirjoitan tätä kirjaa kolmantenakymmenentenäkuudentena elinvuotenani."

- ote s. 10

Kirjastossamme amerikkalaisen Elizabeth Gilbertin Omaa tietä etsimässä -teos löytyy muistelmien luokasta. Tunnen lukevani chic littiä, nuorehkoille naisille suunnattua viihdyttävää romaania ja matkakertomusta, josta on tullut elokuvan myötä bestseller. Kirjasta on tehty elokuva Eat pray love näyttelijä Julia Robertsin tähtikuvan varaan. Päähenkilö-kertoja on 35-vuotias avioliitosta toipuva naiskirjailija, joka yrittää löytää kadonneen elämänilon välivuonnaan Italiassa, Intiassa ja Balilla. Kuten otteesta ilmenee, kirjalla on konstailemattoman rautainen rakenne. Kertojan asenne maailmaan ja itseen on turistimainen, ihmettelevä amerikkalaiseen tapaan. Saan lukijana kokemustiedon hippusia mm. meditaatioista ja eri kulttuureista, matkakuumetta ja välivuosiajatuksia. Kielten opiskeluakin kohti kirja vie. Ainakin kolmen maan turismille tämä kirja on lottovoitto.

Timo Saarto: Vaitelias poika. Karisto, 2011

"Auto on luunvalkoinen, ei kovin vanha, se on nyt Kivimurskaamon kohdalla ja tulee koko ajan lähemmäs. Siinä on pyöreät etulyhdyt ja niiden alapuolella pikkulamput kuin kyyneleet. Säleikkö on suuri surullinen suu, auto näyttää hyvin alakuloiselta. Orava eksyy tielle, pomppii levottomasti asvaltilla ja jähmettyy kauhusta. Luukyynelauto kiitä sitä kohti, ajaa yli ja jättää sen verisenä länttinä varisten nokittavaksi. Autoa ajaa kalpea mies, jolla on lasipallot silminä ja terävä nenä. Mies ei hymyile, hänellä ei ole minkäänlaista ilmettä, lasipallosilmät tuijottavat tietä elottomina. Auto kulkee nyt Hopeavuoren kohdalle ja matalalla paistavan auringon säteet välähtävät sen vinhasti pyörivissä pölykapseleissa. Se lähtee nousemaan Pasilankatua, ohittaa surmatalon ja keltaisen lippakioskin, jonka takana kaksi nuorta suutelee. Kolme miestä kellastuneine ylioppilaslakkeineen väistyy sen tieltä, kun se ahmii katua jota varjostavat korkeiden kivijalkojen päällä lepäävät huvilat. Luukyynelauto sivuuttaa valkoisen aumakattotalon, lasisilmäinen mies hiljentää vauhtia ja pysähtyy lähelle keskusaukion laitaa."

- ote s. 382

Timo Saarron 1950-luvun Pasilaan sijoittuva, kauhuviritteinen jännitysromaani Vaitelias poika (2011) ilahduttaa minua psykologisella tarkkanäköisyydellään ja erilaisiin hahmoihin eläytymisellään. Juoni kertoo nuoresta, puhumattomasta pojasta, joka tulee ympäristöönsä kummajaisena ja jolla vaikuttaa olevan yliluonnollisia kykyjä. Hänestä kertomisen kautta hänen elämäänsä tuleville poliiseille avautuu ehkä mahdollisuus ratkaista suuri kultasepänliikkeen ryöstö. Tätä taitavasti kirjoitettua jännitystä en osaa ennakoida! Juoni on kerronnaltaan sujuvaa kuin John Ajvide Linqvistin nykykauhuromaanit ja Aki Kaurismäen elokuvien Suomi-miljöö olisi yhdistetty aivan omaksi maailmakseen, joka onkin Helsingin Pasilan kaupunginosa 1950-luvulla. Teos tarjoaa samastumispintaa nuorten hahmojen kautta nuoremmille ja miljöönsä kautta vanhemmille lukijoille. Pasilan kylämäinen asujaimisto on tässä oma, jännittävä maailmansa. Tämä teos on Kariston juhlavuoden romaanikilpailun voittaja ja hieno debyytti.