"Gravel oli ottamassa heitä vastaan, joten hän suorastaam hykerrellen näki, mitä tuleman pitää. Hande ja hän, molemmat vaatimattomia ja yksinkertaista elämää kokeneita miehiä, olisivat nyt kerrassaan suloisten naisten ympäröimänä koko pariviikkoisen kurssin ajan. Ja juuri Hande, hyvä kaveri ja kärsivällinen mies kerta kaikkiaan, joutuisi pitämään itsensä miehenä naisjoukon keskuudessa kaikkine sen paineineen. Tietysti hän itse joutaisi myös hommiin. Muttei hänellä olisi hätää, hänen vaimonsa kun oli lempeänviisas luonne. He olivat olleet naimisissa jo pian neljäkymmentä vuotta ja hän yhä antoi Gravelin rakastaa itseään, sekä päinvastoin. Ei Gravel olisi siitä huolimatta omasta aloitteestaan päätynyt näin suuren naisjoukon keskuuteen. Hande häntä oli pyytänyt mukaan, tueksi ja avuksi. Sillä naiset, vaikka miten taitavia ja oppivaisia, ovat eläväisiä. Gravel olisi voinut sielunsa laittaa pantiksi, ettei tällä kurssilla tule olemaan rauhan iltaa."
- s. 8
Tässä romaanissa joukko toisilleen entuudestaan tuntemattomia naisia rakentaa itselleen ruumisarkkuja kesäkurssilla. Ollaan Satakunnassa. Romaani alkaa vanhan herrasmies Gravelin näkökulmasta ja on kauttaaltaan hyväntahtoista kerrontaa, silloinkin kun tapahtumia katsotaan muiden kuin vanhan herrasmiehen näkökulmasta. Kirjailija antaa osan hahmoista olla lempeitä, osan outoja. Monet tavat tuntuvat havainnoituina absurdeilta. Joukko liikkuu yhden viikon aikana käsityötaitonsa rajoilla omia elämäntilanteitaan peilaten. Vieraassa ympäristössä ajelehditaan iltaisin joukolla, turvallisesti. Kirjailija on tarkkanäköinen, tekee vähistä eleitä hahmoille kehityksen. Satakuntalaisen kerronnan ominaispiirteenä tuntuvat olevan Taina Teerialhon teoksissa yhteisön rajoilla elävät, vähäeleiset miehet. He ovat oman elämänsä sankareita, eivät kulutusjuhlissa koskaan, elävät vakaasti itsensä näköistä elämää.
- s. 8
Tässä romaanissa joukko toisilleen entuudestaan tuntemattomia naisia rakentaa itselleen ruumisarkkuja kesäkurssilla. Ollaan Satakunnassa. Romaani alkaa vanhan herrasmies Gravelin näkökulmasta ja on kauttaaltaan hyväntahtoista kerrontaa, silloinkin kun tapahtumia katsotaan muiden kuin vanhan herrasmiehen näkökulmasta. Kirjailija antaa osan hahmoista olla lempeitä, osan outoja. Monet tavat tuntuvat havainnoituina absurdeilta. Joukko liikkuu yhden viikon aikana käsityötaitonsa rajoilla omia elämäntilanteitaan peilaten. Vieraassa ympäristössä ajelehditaan iltaisin joukolla, turvallisesti. Kirjailija on tarkkanäköinen, tekee vähistä eleitä hahmoille kehityksen. Satakuntalaisen kerronnan ominaispiirteenä tuntuvat olevan Taina Teerialhon teoksissa yhteisön rajoilla elävät, vähäeleiset miehet. He ovat oman elämänsä sankareita, eivät kulutusjuhlissa koskaan, elävät vakaasti itsensä näköistä elämää.
