"Tor tuijotti kahvikuppiaan ja mietti mitä hän oli oikein sanonut, mitä isä oli oikein sanonut.
Isä katsoi häntä suoraan silmiin.
- Minä en ole sinun isäsi, hän sanoi. - Olen veljesi.
- Velipuoli, Margido sanoi.
- Teidän kaikkien kolmen, isä sanoi. - Velipuoli.
- Tiedän, Margido sanoi. - Mutta ei sinun tarvitse sanoa enempää, äitihän on juuri kuollut.
Huoneeseen laskeutui hiljaisuus, Tor kuuli kuinka halko kaatui takassa, mutta ei kääntynyt katsomaan, lensikö puulattialle kekäleitä. Mitä täällä oikein tapahtui, hän kohotti katseensa Margidoon, mitä tämä höpötys velipuolista oikein oli?
- Minä en ollut koskaan Annan kanssa, isä jatkoi odottamattoman kovalla äänellä ja suoristi kaulansa. - En ollut koskaan äitinne kanssa! Minä vain menin hänen kanssaan naimisiin."
- ote s. 282-283
En ole kuvitellut eläytyväni esim. sikalan pitäjän elämään, tai ökyrikkaan, kattokassismaisen miesystävän kanssa lapsen haluavaan mieheen, mutta nyt... Jälleen kerran kirjaston käyttäjien lukuvinkeille kiitos! Kirjailija Ragde liittyy arkisen suvaitsevaisen, huumorintajuisen kirjansa ansiosta Norjan nykykirjallisuuden suomeksi saatavilla olevaan kärkeen, johon mm. Linn Ullmann, Nils Fredrik Dahl, Erlend Loe, Torgrim Eggen ja tietenkin dekkaristit kuuluvat.Jopa vaikeat aiheet, kuten vanhuksen hoidon laiminlyöminen ja erakoituminen maatilan työtaakan alle, päätyvät tämän Berliininpoppelit-romaanin Erakkoravut-nimisessä jatko-osassa tavalla, jonka oli pakko enteillä jatkoa. Ja sitähän saatiin Ragdelta vielä Vihreät niityt -romaanin verran.
