Vivi-Ann Sjögren: Kasvokkain - muistiinpanoja Beninistä. Suom. Saara Villa. Schildts, 2003

"- Kiitos, sanoin temppelialueella miehelle joka oli tulossa kertomaan pytonkultista. - Olen käynyt täällä aikaisemminkin. Haluan vain puhua käärmeiden kanssa.

Ulos kannettiin iso käärme, se painoi hartioilla, se oli hidas ja viileä ja himmeävärinen, jälkeenpäin kämmeneni tuoksuivat pitkään savulta. Menin sisään temppelissä olevien käärmeiden luo. Tällä kertaa niitä oli sekä oikealla että vasemmalla. Kapeissa valojuovissa leijui tomukultaa, pimeä päivänkajo läjien ja kerien välissä, minä puhuin niille, epämääräisistä vyyhdistä erkaantui kaksi nuorta käärmettä, ne liukuivat kohti pää koholla kuin kaksi korkeakeulaista laivaa, kiertyivät toistensa ympäri, minä peräännyin hitaasti, puhuin edelleenkin, matalalla äänellä, ne kuuntelivat, seurasivat. Jossakin takanani oli huolimattomasti kokoon kiertynyt vanhempi käärme, raukea ja unenraskas, en voinut päästä sen ohi pyyhkäisemättä sitä hameenhelmoillani, pysähdyin, laivakäärmeet saavuttivat minut, kuuntelivat edelleen alkaessaan kohottautua, hakivat tukea jaloistani leningin ohuen kankaan alta - kuuntelivat."

- ote s. 113

Matkakirjallisuus oli tulossa keväällä yhden lukupiirin aiheeksi, kun menin Hämeenlinnan pääkirjastossa matkakirjallisuuden hyllyille oikeastaan etsimättä mitään tiettyä teosta ja löysin tämän Vivi-Ann Sjögrenin "muistiinpanojen" kokoelman. Pitkin kesää kokoelma piti Afrikan mielessä ilmavana, unenomaisten, lempeiden ja tarkkanäköisten tilanteiden kokoelmana. Kirjailija ei yritä tulkita jotakin keskeneräistä Afrikkaa tai lukijaa valmiiksi. Vaikeissakin aiheissa voi levätä tämän esikokijan matkassa.Oletan erään lukupiiriläisen vinkistä Eero Paloheimon teoksen Tämä on Afrikka (WSOY 2007) tarjoavan puolestaan kovaa Afrikka-mielikuviemme ravistelua. Ehkäpä tuokin teos ilmestyy eteeni joku päivä kuin lahja.

Dame Edna Everage: My Gorgeous Life. Pan Books in association with Macmillan, 1990.

"Dame Edna Everage: arguably the most popular and gifted woman in the world today. Housewife, investigative journalist, social anthropologist, swami, chanteuse, Megastar.

She was the terrified prisoner of the Nazis in the early years of the Second World War. She was shown things in a lonely Melbourne park that caused her to run for her life. In 1946 she married lord Norm Everage and in the 50s began her rise to the Megastar community.

MY GORGEOUS LIFE is an impassioned and forthright book about Dame Edna's life and times. Her schooldays; her wedding night; motherhood; superstardom... and bereavement.

She talks intimately about her failures and successes; about her unchallenged eminence in the theatre; about her vulnerability and about the mystery that surrounds her. This is a woman's book that men will love.

More than a show-biz autobiography, more than a housewife's diary, more than a chunk of history - this is a Hymn to Life."

(takakansiteksti)

Mitä voi kasvaa lapsesta, joka varttuu teiniksi Dame Edna Everagen ja The Muppet Shown tv-vaikutuspiirissä? Löysin tämän Ednan alusta loppuun asti keksityn elämäkerran taas suvun kellarikirjastosta juhannuksena. Ostin kirjan kerran lomalla käytettynä. Luen sitä pätkän silloin, toisen tällöin, ja aina minulla on hetken hauskaa palauttaessani mieleen Ednan ja morsiusneitonsa alisteisen suhteen. Nuoruudesta käsin on myös The Muppet Show -sarja alkanut kummitella. On tullut ikävä ruotsalaista kokkia, Kermittiä, Miss Piggyä, jne.  Ednan elämäkerralta suomalaiset yleiset kirjastot ovat ilmeisesti suojanneet itsensä kokonaan, mutta erilaista Muppe-materiaalia kyllä löytyy. Youtube on tietysti ilmeinen paikka jatkaa fanitusta.

Antonio Tabucchi: Intialainen yösoitto. Suom. Turun yliopiston italian kielen opiskelijaryhmä. Like, 2000 (alkuteos v. 1984)

""Ihmisruumiin saattaisi varsin hyvin kuvitella vain pelkäksi harhaksi", hän sanoi. "Se kätkee todellisen minämme. Paksun kuoren lailla se ympäröi sisimmässämme asustavaa kirkkautta tai pimeyttä."

Hän kohotti kättään ja heilautti sitä. Hänellä oli yllään väljä valkoinen kaapu, jonka hihat aaltoilivat laihojen ranteiden ympärillä. "Niin, mutta teosofien mukaan asia ei kuitenkaan ole niin. Victor Hugo, Meren ahertajat." Hän hymyili, kaatoi minulle juotavaa ja kohotti täysinäistä vesilasiaan, ikään kuin nostaakseen maljan.

Kenenkähän terveydeksi, mietin kohottaessani omaa lasiani ja sanoin: "Valolle ja pimeydelle."

Hän hymyili edelleen. "Pyydän anteeksi tätä kovin vaatimatonta illallista", hän sanoi, "mutta tämä oli keino saada keskustella kanssanne rauhassa lyhyeksi jääneen iltapäivävierailunne jälkeen. Pahoittelen, että aiemmin sopimani velvollisuudet eivät sallineet minun ottaa teitä vastaan miellyttävämmissä olosuhteissa.""

- ote s. 59

Italialainen Antonio Tabucchi kirjoittaa sivumäärältään lyhyitä, mutta ajatuksissa pitkään elämään jääviä, tilanteiltaan ja lauseiltaan kirkkaita romaaneja, hiukan kuin Suomessa Riitta Jalonen. Luin Tabucchia innolla aina Kertoo Pereira -romaaniin (1996) asti, jossa hän tuntui kehittäneen kerronnan ja kielen niin täydelliseksi, että en tuntunut pääsevän sen maailmaan. Mutta tämä on mystinen, elegantti teos, varsinainen unettomien kaveri! Kirjailija ohjailee lukijan odotuksia kirjan alkusanoissaan ("Kirjailijan huomautus"): "Tämä kirja kertoo paitsi unensaannin vaikeudesta, myös eräästä matkasta. Unettomuudesta kärsii kirjan kirjoittaja, matka on hänen, joka matkan on tehnyt." Jne. Tabucchi antaa teoksen aluksi luettelon kirjan intialaisista tapahtumapaikoista.Päähenkilö kohtaa yhtä aikaa matkakertomusmaisissa ja unimaisissa tilanteissa salaperäisiä ihmisiä eikä koskaan sitä, jota varsinaisesti etsii ja joka on etsiytynyt jo eteenpäin.