Matti Laine: Ammattilainen. Gummerus, 2010

"Seven ja Aliisan laskeutuessa Kampin metroasemalle sattui omituinen tapaus. Mies, jota Seve oli luullut edellisenä yönä Helsinki-Vantaan lentoasemalla Fabio Vittorioksi, nousi rullaportaissa heitä vastaan. Hän tunnisti miehen jo kaukaa. Kun edelleen mustiin vaatteisiin pukeutunut mies oli lähempänä, Seve työnsi käden taskuun ja noukki sormiinsa miehen terminaalin lattialle pudottaman hopeisen sormuksen. Äkkiä ilman minkäänlaista näkyvää syytä mies katosi rullaportaiden reunan taakse näkymättömiin. Seve yritti kiinnittää miehen huomion huutamalla tämän perään, muta mies pysyi matalana. Seve ajatteli jo hypätä reunan yli ja lähteä miehen perään, mutta sitten hän tajusi, ettei voinut jättää Aliisaa yksin."

- s. 110

Matti Laineen dekkarit ovat tyylikkäitä, nuorekkaita, tarinat kansainvälisiä ja viihdyttävän napakasti kerrottuja. Käsite "mehukkaat anekdootit" tarkoittaa tällä kirjoittajalla usein sitä, että kiinnostavat hahmot kertovat toisilleen hyvin lyhyesti juttuja. Kaikkitietävä kertoja ei kuitenkaan jaarittele eikä laita henkilöitäkään jaarittelemaan. Kallion kaupunginosa kansainvälistyy mielessäni entuudestaankin, kun saan lukea rankan siirtomaasotamenneisyyden traumatisoiman portugalilaisen palkkamurhaajan avuttomuudesta Helsingin-keikallaan ja hänen kohtalostaan, joka liittyy onnettoman päihdeaddikti-tapahtumatuottajan kohtaloon. Juonenkäänteitä ei millään arvaa etukäteen ja henkilöhahmoissa on arvokkuutta ja glamouria.

Essi Aro: Pimeässä kasvaneet. Karisto, 2007

    "Immi pakkasi ostoksensa, meni ulos ja nousi pyörän selkään. Hän näki Shellin edessä autoja, joiden takaikkunat oli tummennettu. Taustapeileistä roikkui karvanoppia, wunderbaumeja ja pehmoeläimiä. Autoista kantautui matala musiikki kuin tasaisesti tykyttävä pulssi. Niiden ympärillä seisoskeli ynseän näköisiä poikia ja välinpitämättömiä tyttöjä, joiden farkkujen ja takinhelman välissä pilkotti kaistale paljasta, valkoista vatsaa. Vain muutama vuosi sitten nämä samat nuoret olivat käyneet joka viikko kirjastolla hakemassa fantasiaromaaneja ja ponitallikirjoja. Jotkut olivat ehkä käyneet Immin kotonakin. Olivat sulkeutuneet Oskarin kanssa yläkertaan ja kuunnelleet samaa jyskyttävää musiikkia..
    Kukaan ei tervehtinyt Immia, kun hän pyöräili ohi."

- ote s. 13

Essi Ahon dekkari tarjoaa ankean taajaman mielenmaiseman, jota voi tarkastella turvallisen etäältä. Dekkaria ei juuri noteerattu sen ilmestyessä, mutta se yllätti juonen huolellisesti pedattuine käänteineen, joita tulee sarjamaisesti useita lopussa. Lukemaan pisti etenkin halu tietää, saako kirjailija kirjastonhoitajasta uskottavan dekkarin päähenkilön (saa, tutkintaan kohdistuvia maalaisten uhkailuja myöten). Jatkuvasti lukiessani pohdin, että 1970-luvulla syntyneen esikoiskirjailijan suhde suomalaiseen mielenmaisemaan on varsin lohduton: lapsuuden traumoihin käpertyneet ihmiset kohtelevat toisiaan tylysti ja väijyvät toistensa salaisuuksia. Tällaiselta Suomi näyttää?

Oriah Mountain Dreamer: Kutsu. Suom. Irmeli Armiala. Basam Books, 2010 (alkuteos 1999)

"Minua ei kiinnosta, mitä sinä teet työksesi. Tahdon tietää, mitä sinä kipeimmin kaipaat ja uskallatko uneksia kohtaavasi sen, mitä sydämesi halajaa.
    Minua ei kiinnosta, minkä ikäinen sinä olet. Tahdon tietää, uskallatko olla välittämättä siitä, että sinua pidetään hupsuna, kun vaalit rakkauttasi, unelmaasi, elämisen seikkailua.
    Minua ei kiinnosta, mitkä planeetat varjostavat kuutasi. Tahdon tietää, oletko koskettanut surusi ydintä, ovatko elämän koettelemukset saaneet sinut avautumaan, vai oletko käpertynyt itseesi ja sulkenut porttisi siitä pelosta, että tuska lisääntyy. Haluan tietää, pystytkö olemaan tuskan, omasi tai minun, lähellä hievahtamatta, yrittämättä peittää tai hälventää tai poistaa sitä."

- ote s. 7

Basam Books -kustantamon rauhoittavakantinen Viisas elämä -kirjasarja kertoo kiitettävän johdonmukaisesta halusta kustantaa tietynlaista kirjallisuutta elämän hengellisistä ulottuvuuksista ja itsensä kehittämisestä kiinnostuneille. Satunnaisena sarjan seuraajana ilahduin todella Oriah Mountain Dreamerin Kutsu-teoksesta (2010). Se on ns. tavallisen ihmisen voimakas manifesti halusta kommunikoida toisten ja itsen kanssa olennaisista asioista juhla-smalltalkin sijaan. Kirjan kirjailija kertoo syntyneen erään turhauttavan juhlan jälkimainingeissa kirjoitetun runon rungon ympärille runon lähdettyä leviämään maailmalle. Kustantaja tilasi kirjan runoa selittämään. Lainaukseni kirjasta on runon alusta. Parasta ja kestävintä kirjassa ovat ehkä sen yli 10 meditaatioharjoitusta eri tarpeisiin. Kirjoittaja perustelee meditaatiot ilahduttavan ns. maalaisjärkisesti! Kirjan lukeminen voi viedä meditaation tai kirjoittamisen kokeiluun. Joka tapauksessa se vie itsetutkiskeluun.