tiistai 25. tammikuuta 2011

Matti Laine: Ammattilainen. Gummerus, 2010

"Seven ja Aliisan laskeutuessa Kampin metroasemalle sattui omituinen tapaus. Mies, jota Seve oli luullut edellisenä yönä Helsinki-Vantaan lentoasemalla Fabio Vittorioksi, nousi rullaportaissa heitä vastaan. Hän tunnisti miehen jo kaukaa. Kun edelleen mustiin vaatteisiin pukeutunut mies oli lähempänä, Seve työnsi käden taskuun ja noukki sormiinsa miehen terminaalin lattialle pudottaman hopeisen sormuksen. Äkkiä ilman minkäänlaista näkyvää syytä mies katosi rullaportaiden reunan taakse näkymättömiin. Seve yritti kiinnittää miehen huomion huutamalla tämän perään, muta mies pysyi matalana. Seve ajatteli jo hypätä reunan yli ja lähteä miehen perään, mutta sitten hän tajusi, ettei voinut jättää Aliisaa yksin."

- s. 110

Matti Laineen dekkarit ovat tyylikkäitä, nuorekkaita, tarinat kansainvälisiä ja viihdyttävän napakasti kerrottuja. Käsite "mehukkaat anekdootit" tarkoittaa tällä kirjoittajalla usein sitä, että kiinnostavat hahmot kertovat toisilleen hyvin lyhyesti juttuja. Kaikkitietävä kertoja ei kuitenkaan jaarittele eikä laita henkilöitäkään jaarittelemaan. Kallion kaupunginosa kansainvälistyy mielessäni entuudestaankin, kun saan lukea rankan siirtomaasotamenneisyyden traumatisoiman portugalilaisen palkkamurhaajan avuttomuudesta Helsingin-keikallaan ja hänen kohtalostaan, joka liittyy onnettoman päihdeaddikti-tapahtumatuottajan kohtaloon. Juonenkäänteitä ei millään arvaa etukäteen ja henkilöhahmoissa on arvokkuutta ja glamouria.