"Rakas, komea mieheni,muinainen kiinalainen mestari piirsi koko elämänsä ajan joka päivä samaa aihetta, kuvaa kirsikkapuun kukasta. Lopputulos ei koskaan saavuttanut sitä täydellisyyden astetta, jota hän tavoitteli. Mietin millainen se olisi ollut, vanhuksen mielikuvan mukainen teos, kukan salaisen olemuksen tavoittava ja vangitseva katoavaisuuden kauneuden julistus.
Jos olisin runoilija, etsisin yhtä ainoa lausetta -tapaa kiittää maailmaa siitä, että olemme saaneet kohdata.
Omasi"
- ote teoksesta Prinsessan kirjeet
Kyllä on hyvä idea! Tämä oli ensimmäinen ajatus lukiessani teosta Prinsessan kirjeet (2010). Ruotsin kuninkaalliset Victorian ja Danielin häät kesällä 2010 pohjustettiin Suomessakin perinpohjaisesti, yhdessä haastatteluista Victoria kertoi kirjeistä, joita oli kirjoittanut ennen 30 päivän edustusmatkaansa tulevalle miehelleen, jotta ero olisi helpompi kestää. Ajattelin: siinä olisi hyvä kirjoitusharjoitus jollekin, ei tarvitsisi painia tekstin muodon kanssa, ja tyylikin olisi lähtökohtaisesti arvatenkin positiivinen. Joku tarttui prinsessahuuma-aiheeseen nopeasti, ja mukava on pientä teosta lukea, jotenkin tirkistelymäistä kylläkin. "Kirjeet" eivät ole aivan täysaistillista rakastuneen leperrystä, vaan rivien välistä purskahtelee toisinaan kirjeiden alkuperäisen kirjoittajan arvuuttelua aiheuttavaa ihmisoikeustietoisuutta ja itävaltalaisen nobelisti-kirjailija Elfriede Jelinekin ihailua. Kirjeiden kirjoittajaminä erotetaan prinsessaleikistä vähitellen, kuten lukijakin. Kirjan ilmestymisen jälkeen anonyymin kirjan tekijäksi ilmoittautui suomalainen kirjailija Aina Bergroth.
Jos olisin runoilija, etsisin yhtä ainoa lausetta -tapaa kiittää maailmaa siitä, että olemme saaneet kohdata.
Omasi"
- ote teoksesta Prinsessan kirjeet
Kyllä on hyvä idea! Tämä oli ensimmäinen ajatus lukiessani teosta Prinsessan kirjeet (2010). Ruotsin kuninkaalliset Victorian ja Danielin häät kesällä 2010 pohjustettiin Suomessakin perinpohjaisesti, yhdessä haastatteluista Victoria kertoi kirjeistä, joita oli kirjoittanut ennen 30 päivän edustusmatkaansa tulevalle miehelleen, jotta ero olisi helpompi kestää. Ajattelin: siinä olisi hyvä kirjoitusharjoitus jollekin, ei tarvitsisi painia tekstin muodon kanssa, ja tyylikin olisi lähtökohtaisesti arvatenkin positiivinen. Joku tarttui prinsessahuuma-aiheeseen nopeasti, ja mukava on pientä teosta lukea, jotenkin tirkistelymäistä kylläkin. "Kirjeet" eivät ole aivan täysaistillista rakastuneen leperrystä, vaan rivien välistä purskahtelee toisinaan kirjeiden alkuperäisen kirjoittajan arvuuttelua aiheuttavaa ihmisoikeustietoisuutta ja itävaltalaisen nobelisti-kirjailija Elfriede Jelinekin ihailua. Kirjeiden kirjoittajaminä erotetaan prinsessaleikistä vähitellen, kuten lukijakin. Kirjan ilmestymisen jälkeen anonyymin kirjan tekijäksi ilmoittautui suomalainen kirjailija Aina Bergroth.
