"Silloin tällöin mietin, millaista kaikki olisi ollut, jos Kreivi olisi tullut avaamaan oven sinä iltana, tai jos Magnen äiti olisi päästänyt minut heille. Tai jos olisin voinut mennä Simenin luo aiemmin. Tai jos olisin jäänyt pyöräkellariin. Tai jos olisin halunnut olla kotona. Mutta ajatteleminen on vaikeaa. On kyllin vaikeaa miettiä sitä, millaista minulla on ollut näinä yli kolmenakymmenenä vuotena sen jälkeen kun kurkistin sisälle Kreivin ikkunasta ja ymmärsin, ettei Karin tanssinut minulle. Varmaa on se, että nyt minä istun Kreivin tuolilla ja näen Karinin valkealla seinällä. Hän on nyt minun, olen saanut hänet perinnöksi. Projektori on alkanut pitää uhkaavaa ääntä, enkä tiedä miten kauan filmikelat kestävät. Olen kuullut, että filmit voi siirtää videokaseteille, mutta minulla ei ole rahaa sellaiseen eikä videonauhuriinkaan. Tai televisioon, sen puoleen. Ne kestävät niin kauan kuin kestävät, kuten kaikki muukin."
- ote s. 209
Norjalainen Niels Fredrik Dahl (s. 1957) kertoo tässä teoksessa ja uudemmassa romaanissaan Viime kesänä (suom. 2008) tarinoita, joissa tapahtuu ulkoisesti vähän, mutta päähenkilön mielessä sitäkin enemmän. Aiheet ovat rankkoja, mutta niiden käsittelytapa hahmoa kunnioittavaa, eleettömän kuulasta.
- ote s. 209
Norjalainen Niels Fredrik Dahl (s. 1957) kertoo tässä teoksessa ja uudemmassa romaanissaan Viime kesänä (suom. 2008) tarinoita, joissa tapahtuu ulkoisesti vähän, mutta päähenkilön mielessä sitäkin enemmän. Aiheet ovat rankkoja, mutta niiden käsittelytapa hahmoa kunnioittavaa, eleettömän kuulasta.
