"Lähdin kotiin. Ambulanssin odottamisessa ei ollut enää mieltä, joten kävelin rinnettä ylös kohti Broadwayta ja käännyin etelään. Mieleni oli täysin tyhjä, kykenemätön tuottamaan ainuttakaan johdonmukaista ajatusta, mutta kun avasin kämppäni oven, tajusin että nyyhkytin, olin itse asiassa nyyhkyttänyt monta minuuttia. Onneksi kämppäkaverini oli lähtenyt ulos, minkä ansiosta minun ei tarvinnut vaivautua puhumaan hänen kanssaan siinä mielentilassa. Jatkoin itkemistä omassa huoneessani, ja kun kyyneleet lakkasivat vihdoin valumasta, revin Bornin sekin kappaleiksi ja panin kappaleet kirjekuoreen, jonka lähetin hänelle varhain seuraavana aamuna. En raapustanut mukaan kirjelappua. Olin varma, että ele puhui puolestaan ja että Born ymmärtäisi, että olin saanut hänestä tarpeekseni enkä halunnut olla missään tekemisissä hänen saastaisen lehtensä kanssa."
- S. 69
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Olen samaa mieltä kuin The New York times Book Review: Näkymätön-romaani on amerikkalaisen Paul Austerin paras romaani (toistaiseksi). Harva kirja saa ammattilukijan ahmimaan innolla teoksen sinä aikana, jota vapaaksi kutsutaan, mutta niin vain tämä ahmaisi minut maailmaansa viikonlopuksi. Näkymätön on hienosti suomennettu, yksityiskohdista rikas ja kuitenkin maailmaltaan helppolukuinen, juonta ei voi ennakoida. Juonessa viaton opiskelijapoika saa epäilyttävän rahakkaan ja mielenkiintoisen lehdentekotarjouksen mieheltä, jonka tapaa naisystävineen bileissä. Varakas mesenaatti tekee kuitenkin ilmeisesti tapon, mistä lähtee pitkä, vaiheikas erilaisia näkökulmia tapahtuneeseen lisäävä juoni, joka sijoittuu lähihistoriaan ja nykyisyyteen, Amerikkaan ja Pariisiin, varakkaan amerikkalaisen keskiluokan maailmaan. Lukiessa mietin, onko Austerin kerronta jotenkin lähestymässä kirjailijan vaimon Siri Hustvedtin hahmoja: siteeraamassani otteessa päähenkilö on todistanut juuri sosiopaatin tunnekylmää puukonkäyttöä ja sellainen esiintyy myös Hustvedtin Kaikki mitä rakastin -romaanissa. Molemmat kirjailijat ovat suurenmoisia lukuromaanin kirjoittajia ja saavat haluamaan hahmojensa keskusteluihin.
VastaaPoista