maanantai 25. lokakuuta 2010

Alexandra Salmela:27. Teos, 2010

"Moottoritien kuningatar havahtuu. Voi helvetti, hänhän oli ajautumassa väärään juoneen! Hän sytyttää tupakan, kerää ajatuksensa ja hieman rauhoittuneena palaa alkuperäiseen tarinaan. Hän miettii, kuinka hän voisi muokata Jokea ja sen kohtalokasta suhdekolmiota. Hän muuttaisi leveän virran pieneksi tummaksi ja syväksi lammeksi keskellä synkkää metsää. Satumaisessa mökkipahasessa lammen rannalla asuu Klaara,  mielialahäiriöstä kärsivä elämänhäviäjä, ja Boris, hänen tahdoton miehensä ja  lastensa isä. Klaaran ja Borisin näennäisen idyllinen perhe-elämä alkaa paljastua helvetiksi, kun tilanteeseen sattumalta astuu kaunis liftari Ester, joka kantaa matkalaukussaan suurta salaisuutta..."

- ote s. 306

Tätä esikoisromaania suosittelen uusien kirjoittajien  työkalupakkiin esimerkkinä metafiktiivisen eli tekotavoillaan leikittelevän tekstin mahdollisuuksista. Päähenkilö Angie haluaa kirjoittaa jotakin merkittävää ennen 27-syntymäpäiväänsä, mutta juuri mikään ei suju. Siitä seuraa yritelmiä eri kirjallisuudenlajeista ja tyyleistä, draamaa, boheemeja iltoja, palautteita, tv-käsikirjoitusta, jne. Muutto Suomeen asumaan maaseudulle ei lannista päähenkilöä, joka on yksi romaanin kertoja. Hänen fiktioyritelmänsä ovat ikään kuin oma kertoja omien lukujen sarjassaan. Lisäksi omissa luvuissaan kertojia ovat esimerkiksi Herra Possu, Astra-auto ja eräs myyttisesti nimetty kissa. Eri kertojat suhteuttavat nuoren wannabe-taiteilijan tarinaa, joka toimii hauskasti myötähäpeän voimin ja silti antaa toivoa.