"Moottoritien kuningatar havahtuu. Voi helvetti, hänhän oli ajautumassa väärään juoneen! Hän sytyttää tupakan, kerää ajatuksensa ja hieman rauhoittuneena palaa alkuperäiseen tarinaan. Hän miettii, kuinka hän voisi muokata Jokea ja sen kohtalokasta suhdekolmiota. Hän muuttaisi leveän virran pieneksi tummaksi ja syväksi lammeksi keskellä synkkää metsää. Satumaisessa mökkipahasessa lammen rannalla asuu Klaara, mielialahäiriöstä kärsivä elämänhäviäjä, ja Boris, hänen tahdoton miehensä ja lastensa isä. Klaaran ja Borisin näennäisen idyllinen perhe-elämä alkaa paljastua helvetiksi, kun tilanteeseen sattumalta astuu kaunis liftari Ester, joka kantaa matkalaukussaan suurta salaisuutta..."
- ote s. 306
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Alexandra Salmelan 27-niminen esikoisromaania suosittelen nuoren polven - tai metafiktiota pelkäämättömän vanhemmankin kirjoittajan - työkalupakkiin. Päähenkilö Angie haluaa kirjoittaa jotakin merkittävää ennen 27-syntymäpäiväänsä, mutta juuri mikään ei suju, seuraa yritelmiä eri kirjallisuudenlajeista ja tyyleistä, draamaa, boheemeja iltoja, palautteita, tv-käsikirjoitusta, jne. ja matka Suomeen asumaan maaseudulle - mutta päähenkilö ei lannistu.
VastaaPoistaAngie on yksi kertoja, hänen fiktioyritelmänsä ovat oma kertoja omissa luvuissaan. Lisäksi omissa luvuissaan kertojina toimivat Herra Possu, Astra-auto ja eräs myyttisesti nimetty kissa. Eri kertojat suhteuttavat nuoren wannabe-taiteilijan tarinaa, romaani on hauska ja toivoa antava, sillä yhden myötähäpeän jälkeen voi tulla monta uutta, se näyttää railakkaan toden oloisesti.
Jos etsit tekstiä, joka ottaa itsensä hirveän vakavasti, älä lue tätä. Jos etsit tekstiä, joka viittaa omaan tekotapaansa (metafiktiota), lue ja nauti tätä. Liioittelussaan tämä on samaa lennokasta sarjaa kuin esimerkiksi Juha Hurmeen Puupää-romaani, harvinaisuus kotimaisessa kirjallisuudessa.