"Salin ja keittiön väliä kulkiessaan ja annoksia pöytiin kiikuttaessaan Lily mietti mielessään, miten oli seissyt alasti ikkunassaan. Hän vilkuili Stuart Hotelia, joka näytti rähjäiseltä päivänvalossa, ja muisteli miltä se oli näyttänyt muutamaa tuntia aikaisemmin - valaistu ikkuna, katulamppujen valo tummalla tiiliseinällä - kerta kaikkiaan toiselta paikalta. Hän nukkuu, Lily ajatteli ja pysähtyi hetkeksi. Hän nojasi selkäänsä tiskiä vasten lautanen oikeassa kädessä ja kahvikuppi vasemmassa, ja sävähti muistaessaan Edward Shapiron hartiat ja ylävartalon. Lautanen putosi ja makkara kierähti lattialle. Lily sukelsi tiskin taakse ja noukki nakin takaisin lautaselle. Se näytti olevan ihan kunnossa. Hän asetti lautasen Elmer Esterbyn eteen."
- ote s. 46
Lumous-romaani lukiessa tuntee pääsevänsä 19-vuotiaan nuoren naisen mieleen ja New Yorkiin, vaikka oikeasti tämä tarina taidemaalari-naapuriin ihastuvasta aamutarjoilijasta ja harrastajanäyttelijästä tapahtuu pikkukaupungissa, jossa useimmat tuntevat toisensa maalaisella tavalla, lapsuudesta asti. Teos kuuluu Hustvedtin varhaistuotantoon ja siinä tuntuu olevan idullaan tekijän kiinnostus taiteeseen ja psykoanalyysiin. Tämä juonivetoinen lukuromaani on aiemmin suomennettuihin verrattuna monisanaisen oloinen. En tiedä johtuuko se kirjailijan alkavuudesta uralla tämän romaanin kirjoittamisen aikaan vai hänen halustaan tehdä tunteissaan ja ajatuksissaan vyyhtimäinen päähenkilö. Hänellä on kummallisia ystäviä ja komea ja viisas, sikaria polttava taidemies, joka tuntuu Hustvedtin romaaneissa toistuvan ja muuntuvan.
- ote s. 46
Lumous-romaani lukiessa tuntee pääsevänsä 19-vuotiaan nuoren naisen mieleen ja New Yorkiin, vaikka oikeasti tämä tarina taidemaalari-naapuriin ihastuvasta aamutarjoilijasta ja harrastajanäyttelijästä tapahtuu pikkukaupungissa, jossa useimmat tuntevat toisensa maalaisella tavalla, lapsuudesta asti. Teos kuuluu Hustvedtin varhaistuotantoon ja siinä tuntuu olevan idullaan tekijän kiinnostus taiteeseen ja psykoanalyysiin. Tämä juonivetoinen lukuromaani on aiemmin suomennettuihin verrattuna monisanaisen oloinen. En tiedä johtuuko se kirjailijan alkavuudesta uralla tämän romaanin kirjoittamisen aikaan vai hänen halustaan tehdä tunteissaan ja ajatuksissaan vyyhtimäinen päähenkilö. Hänellä on kummallisia ystäviä ja komea ja viisas, sikaria polttava taidemies, joka tuntuu Hustvedtin romaaneissa toistuvan ja muuntuvan.
