keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Kirsti Ellilä: Pelastusrenkaita. Karisto, 2010

"Odotellessani Pyryä Lutherin sanat kaikuivat korvissani. Mietin olisiko hän lausunut yhtä radikaalin toivotuksen naispuoliselle ystävälleen. Jostain syystä naisten synnit tuntuvat olevan miesten syntejä kohtalokkaampia. Laiminlyö rohkeasti lapsiasi! Harrasta seksiä vieraiden miesten kanssa! Älä turhaan siivoa taloasi! Ei kuulostanut hyvältä, en voinut uskoa, että kukaan kunnon kristitty kannustaisi naispuolista ystäväänsä moiseen. Mietin mihin synteihin Melanchton mahdollisesti tunsi vetoa.
    Vilkuilin kelloa minuutin välein ja yritin hengittää rauhallisesti saadakseni palleassa pingottavan kylmän solmun avautumaan. Sitten näin Pyryn kiiruhtavan yli kadun ja tunnistin hänet heti, vaikka olinkin nähnyt hänestä vain yhden kesäisen, hieman sumuisen valokuvan. Sydämeni lämpeni ja avautui."

- ote s. 52

Tämä romaani on hauska ja ajatteluttava lukuromaani. Kirjailija on kirjoittanut samasta hahmosta aiemmin ja tämän romaanin jälkeenkin. Papiksi kouluttautuneella Matleenalla on onni saada ympärilleen esimerkiksi suorasukaisia ihmisiä. Se korostuukin: ympäristö neuvoo alati arjen ongelmatilanteita ratkovaa, ja tässä romaanissa äkkirakastuvaa päähenkilöä niin, että se jää mieleen. Kuten sitaatista ilmenee, päähenkilö tietää voimakkaasti ympäristön odotukset ja kamppailee niiden kanssa. Hänellä on kuitenkin huumorintajua ja kyky tehdä lopultakin asioita, hän ei odota tulevansa valmiiseen maailmaan. Ajankuva on osuvaa. Kiitos, Kirsti!