tiistai 23. joulukuuta 2008

Sofi Oksasen "Viimeiset kengät" -novelli teoksessa 2000-luvun Decamerone. WSOY, 2007

"Kun nainen alkoi pakata tavaroitaan valmistellessaan muuttoa pois heidän yhteisestä kodistaan, hän huomasi etsivänsä samalla hyviä muistoja siitä, mitä heillä oli joskus ollut. Mies oli lähtenyt työmatkalle viikoksi ja sen aikana naisen oli määrä kadota asunnosta jäljettömiin, ja niin hän aikoikin tehdä. Hyviä muistoja nainen etsi siksi, ettei muistanut niitä olevan kuin seksistä, ja hän olisi kovasti halunnut löytää niitä muustakin. Hän ei vain saanut mieleensä yhtään, vaikka olihan niitä oltava, olihan. Naisesta tuntui tärkeältä saada käsiinsä edes jotain, mitä tahansa: elokuvalippu illalta, joka ei ollut päätynyt riitaan tai berliiniläinen metrolippu matkalta, jolla kaikki oli hyvin sängyn ulkopuolellakin. Mitä tahansa, sillä hän tarvitsi todisteen, että oli mennyt elämässään eteenpäin, merkkejä siitä, että oli ollut kerrankin suhteessa, jossa hyviä asioita liittyi muuhunkin kuin seksiin."

- ote novellin alusta, sivulta 134

Antologia on täynnä erilaisia naistaitelijoiden sovelluksia eroottisesta ja ns. eurooppalaisesta, boccacciolaisesta juoninovellista. Osa kirjoittajista luottaa proosaan, osa lyriikkaan, osa kuvan ja sanan liittoon, esim. sarjakuvaan.Sofi Oksasen tämä novelli suorastaan loisti esille. Hyvin kirjoitettu, tavalla, joka ei muistuta Suomessa mitään muuta kuin itseään. Tätä antologiaa satuin lukemaan rinnan kotimaisten miesprosaistien Miehen rakkaus -antologian kanssa (Gummerus 2008). Tulipahan nähtyä monia tyylilajeja, joilla seksistä ja rakkaudesta kirjoitetaan eri sukupuolten näkökulmasta Suomessa.