"Molemmat purskahtivat nauruun.
- Mitä sinä nykyään ajattelet Kiinasta? Mitä siellä tapahtuu?
- Olen varma että meneillään on suunnaton voimainmittelö. Puolueen sisällä, maan sisällä. Samaan aikaan kommunistinen puolue haluaa osoittaa ulkomaailmalle, sinun ja minun kaltaisille ihmisille, että taloudellinen kehitys on yhdistettävissä valtioon, joka ei ole demokraattinen. Vaikka kaikki länsimaiden liberaalit ajattelijat kiistävät sen, puolueen diktatuuri on sopusoinnussa taloudellisen kehityksen kanssa. Se herättää tietysti meissä levottomuutta. Siksi Kiinassa ammutuista niskalaukauksista puhutaan ja kirjoitetaan niin paljon. Vapauden ja avoimuuden, lännessä suuresti palvottujen ihmisoikeuksien, puutteesta tulee meidän aseemme Kiinaa vastaan. Minusta se on tekopyhää, koska omassa osassamme maailmaa on Yhdysvaltain ja Venäjän kaltaisia maita, joissa ihmisoikeuksia loukataan päivittäin. Lisäksi kiinalaiset tietävät, että haluamme käydä kauppaa heidän kanssaan hinnalla millä hyvänsä. He näkivät lävitsemme 1800-luvulla, kun päätimme tehdä heistä kaikista oopiumin väärinkäyttäjiä ja siten hankkia itsellemme oikeuden käydä kauppaa omilla ehdoillamme. Kiinalaiset ovat oppineet, mutta he eivät tee samoja virheitä kuin me. Niin minä ajattelen ja tiedän, että johtopäätökseni ovat tietysti puutteellisia. Tekeillä on jotain paljon suurempaa kuin pystyn hahmottamaan. Emme voi käyttää Kiinassa omia vatupassejamme mutta olemmepa mitä mieltä tahansa, meidän on kuulosteltava kunnioittavasti, mitä on tekeillä. Nykyään vain ääliö ajattelisi, ettei sikäläisillä tapahtumilla ole vaikutusta omaan tulevaisuuteemme. Jos minulla olisi nyt pieniä lapsia, hankkisin kiinalaisen lapsenvahdin ja pitäisin huolen siitä, että he oppivat kielen.
- Poikani sanoo ihan samaa.
- Siinä tapauksessa hän on kaukonäköinen."
- ote s. 599-600
Tämä on minusta parasta Mankellia vuosikausiin. Kirjailija on visioinut yhden mahdollisen tulevaisuudenkuvan fiktion keinoin, yhdestä maailman suurvallasta; uudenlaisen imperialismin, joka liittyy Kiinan ja Afrikan suhteisiin. Pohjoismainen lukija löytää fakta-ituja Mankellin fiktiolle maailmantalouden pikku-uutisista. Jotkut lukijat ovat pitäneet juonta hivenen epäuskottavana, liityn tällaisen lukijoiden kerhoon, kuten sellaistenkin, joitten mielestä on mukava lukea vaihteeksi Mankellilta varttuneesta naispäähenkilöstä. Göteborgin kirjamessuilla kirjailija kertoi siirtäneensä romaanin julkaisuaikaa Ruotsissa. Juonen luettuaan saattaa ajatella, että siirto on liittynyt Pekingin olympialaisten läheisyyteen, sillä useiden vuosisatojen ajalle ajoittuva juoni on osin kulttuurikriittinen.
- Mitä sinä nykyään ajattelet Kiinasta? Mitä siellä tapahtuu?
- Olen varma että meneillään on suunnaton voimainmittelö. Puolueen sisällä, maan sisällä. Samaan aikaan kommunistinen puolue haluaa osoittaa ulkomaailmalle, sinun ja minun kaltaisille ihmisille, että taloudellinen kehitys on yhdistettävissä valtioon, joka ei ole demokraattinen. Vaikka kaikki länsimaiden liberaalit ajattelijat kiistävät sen, puolueen diktatuuri on sopusoinnussa taloudellisen kehityksen kanssa. Se herättää tietysti meissä levottomuutta. Siksi Kiinassa ammutuista niskalaukauksista puhutaan ja kirjoitetaan niin paljon. Vapauden ja avoimuuden, lännessä suuresti palvottujen ihmisoikeuksien, puutteesta tulee meidän aseemme Kiinaa vastaan. Minusta se on tekopyhää, koska omassa osassamme maailmaa on Yhdysvaltain ja Venäjän kaltaisia maita, joissa ihmisoikeuksia loukataan päivittäin. Lisäksi kiinalaiset tietävät, että haluamme käydä kauppaa heidän kanssaan hinnalla millä hyvänsä. He näkivät lävitsemme 1800-luvulla, kun päätimme tehdä heistä kaikista oopiumin väärinkäyttäjiä ja siten hankkia itsellemme oikeuden käydä kauppaa omilla ehdoillamme. Kiinalaiset ovat oppineet, mutta he eivät tee samoja virheitä kuin me. Niin minä ajattelen ja tiedän, että johtopäätökseni ovat tietysti puutteellisia. Tekeillä on jotain paljon suurempaa kuin pystyn hahmottamaan. Emme voi käyttää Kiinassa omia vatupassejamme mutta olemmepa mitä mieltä tahansa, meidän on kuulosteltava kunnioittavasti, mitä on tekeillä. Nykyään vain ääliö ajattelisi, ettei sikäläisillä tapahtumilla ole vaikutusta omaan tulevaisuuteemme. Jos minulla olisi nyt pieniä lapsia, hankkisin kiinalaisen lapsenvahdin ja pitäisin huolen siitä, että he oppivat kielen.
- Poikani sanoo ihan samaa.
- Siinä tapauksessa hän on kaukonäköinen."
- ote s. 599-600
Tämä on minusta parasta Mankellia vuosikausiin. Kirjailija on visioinut yhden mahdollisen tulevaisuudenkuvan fiktion keinoin, yhdestä maailman suurvallasta; uudenlaisen imperialismin, joka liittyy Kiinan ja Afrikan suhteisiin. Pohjoismainen lukija löytää fakta-ituja Mankellin fiktiolle maailmantalouden pikku-uutisista. Jotkut lukijat ovat pitäneet juonta hivenen epäuskottavana, liityn tällaisen lukijoiden kerhoon, kuten sellaistenkin, joitten mielestä on mukava lukea vaihteeksi Mankellilta varttuneesta naispäähenkilöstä. Göteborgin kirjamessuilla kirjailija kertoi siirtäneensä romaanin julkaisuaikaa Ruotsissa. Juonen luettuaan saattaa ajatella, että siirto on liittynyt Pekingin olympialaisten läheisyyteen, sillä useiden vuosisatojen ajalle ajoittuva juoni on osin kulttuurikriittinen.
