maanantai 14. maaliskuuta 2011

Raimo Pesonen: Kuinka ei voi ajatella. Siltala, 2011

    "Ei kiinnosta pätkääkään, paljonko sun pika- ja kevytmetallikaverit nussii tai ei nussi. Tai suomalaiset kauppamatkustajat tai pankkineidit keskimäärin. Mä puhun siitä, mitä musiikki itsessään ilmaisee. Ja hevimetallin kohdalla se ei ole ainakaan seksuaalisuus.
    Vaan?
    Aika ennen murrosikää. Ei-seksuaaliseen satumaahan kaivataan silloin kun lauletaan ritareista ja sodista ja demoneista. Kaiken maailman örkit ja tappamisaiheet tarkoittaa teinin hämmennystä seksuaalisen heräämisen edessä. Soittotaidon palvominen, kaikenlainen kalusto- ja tekniikkarunkkaus, se on turvallisen ja kaikkivoivan isän kaipuuta. Ei mikään ole niin konservatiivista kuin metalli. Just tietynlaiset soundit, soolot, lavaesiintyminen. Kaikki. Meidän isi osaa. Ei virheitä.
    Eli rock´n´rollin pelastus on paskoissa soundeissa ja huonoissa soittajissa. Tulevaisuus alkoi just näyttää valoisalta."

- ote s. 59

Jos pitäisi tiivistää Kuinka ei voi ajatella, sanat olisivat sujuva ja syvällinen. Kuin Juha Itkosen popmaailmaan sijoittuvan romaanin Anna minun rakastaa enemmän (2005) päähenkilö olisi saanut rockmaailmasta kaverin Raimo Pesosen Kuinka ei voi ajatella -romaanin (2011) Joonasta. Pesosen romaani on kuin moniulotteisen henkilöhahmon kautta nähty pieni Suomi ja Berliini 2000-luvulla ulkosuomalaisen ja 1960-luvun lopulla syntyneen rockpuurtajan historiallistavin silmin katsottuna. Romaani tarjoaa sielunmaiseman unelmiinsa väsyvästä sukupolvesta, joka herää nuorena maaseudulla ja elää sitten kiivaasti, vaihtaa usein maisemaa tullakseen itsekseen. Pesosen Joona lukee rock-kiertueiden lomassa historiaa siitä maasta missä on sattunut syntymään ja minne ei kaipaa. Taloudelliseen epävarmuuteen asettuneet eivät suostu alentamaan unelmiaan helposti, ihannoidussa maaimassa kuollaan nuorina. Vapauteen sekoaminen huumeisiin ja alkoholiin sekoamisena tuntuu luonnolliselta osalta tällaista.