keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Joyce Carol Oates: Kosto: rakkaustarina. Suom. Kaijamari Sivill. Otava, 2011

"SEN JÄLKEEN KUN hänet oli raiskattu, jätetty hakattuna ja potkittuna kuolemaan saastaisen venevajan lattialle Rocky Point Parkiin. Sen jälkeen kun viisi - tai kuusi tai seitsemän - juopunutta miestä oli retuuttanut hänet venevajaan ja hänen kaksitoistavuotias tyttärensä oli kiljunut Päästäkää meidät! Älkää satuttako! Ei saa satuttaa! Sen jälkeen kun miehet olivat jahdanneet häntä kuin koiralauma saalista, sen jälkeen kun hän oli nyrjäyttänyt nilkkansa, hukannut molemmat korkeakorkoiset sandaalinsa rantapolulle. Sen jälkeen kun hän oli anellut miehiä jättämään tyttärensä rauhaan ja hänelle oli vain naurettu."

- ote s. 7

Amerikkalaisen Joyce Carol Oatesin (s. 1938) vuonna 2011 suomeksi saatu Kosto-romaani on pieni verrattuna tekijältä aiemmin suomennettuihin teoksiin, esimerkiksi miltei 1000-sivuiseen Blondiin (suom. 2001). Kosto on hurja pieni romaani raiskauksen vaikutuksista, en suosittele heikkohermoisille, korkeatasoisen, sana sanalta mietityn taideteoksen ja oikeudenmukaisuuden pohdinnan ystäville kyllä. Kirjailija kirjoittaa aisteihin vetoavasti niin että vakivaltainen tunnelma ja tunnetilat tarttuvat, myös mieshahmoihin voi samastua. Kirjailija on äärimmäisen tietoinen kerronnan keinoista, esimerkiksi toiston mahdollisuuksista kerronnan keinoina, kuten ote näyttää. Itseään kirjailija on luonnehtinut Dagens Nyheterin haastattelussa http://www.dn.se/dnbok/dnbok-hem/ordberoende sanariippuvaiseksi.