"Hän lähti seuraamaan laumaa ja on mennyt ties minne, Marcovaldo ajatteli ja palasi juoksujalkaa kadulle. Karjalauma oli jo ylittänyt torin ja Marcovaldon oli etsittävä katu jota se oli kulkenut. Mutta vaikutti siltä että tuona yönä useat laumat olivat kulkeneet kaupungin lävitse, jokainen eri katuja, jokaisella suuntanaan oma laaksonsa. Marcovaldo jäljitti ja saavutti yhden lauman, sitten hän huomasi ettei se ollut hänen laumansa; eräässä kadunkulmassa Marcovaldo näki että neljä katua kauempana toinen lauma kulki samansuuntaisesti ja hän riensi niiden perään; siellä karjapaimenet kertoivat että he olivat kohdanneet toisen lauman joka oli menossa päinvastaiseen suuntaan. Näin Marcovaldo kierteli jatkuvasti turhaan siihen asti kunnes viimeinen lehmänkellon kalke oli vaimennut aamun valoon."
- ote s. 58
Jos etsit yöunia viemätöntä, satumaisen valoisaa iltalukemista tai italialaisuutta, Italo Calvinon (1923-1985) Marcovaldo-teosta voi suositella, ja Calvinoa yleensä. Marcovaldo tuntuu olevan ikärajattomasti vastaanotettava. Tämä alkujaan vuonna 1958 ilmestynyt teos tuo mieleen Isä Camillon seikkailut, kertoo yksinkertaisen Marcovaldon sattumuksista hyvin 1950-lukulaisen oloisessa italialaisidyllissä, joka viettää satuun päin. Toistaiseksi lukemani kirjan rankin hetki on kattoja pitkin karanneen koe-eläinkanin harkitsema katolta heittäytyminen sen aavistettua ihmisten petollisuuden. Arkisesta tilanteesta aukenee usein näky tuokioon, joka ylittää arkijärjen. Rakenteen jako vuodenaikoihin korostaa yksilön pienuutta ajan kierrossa. Kirja on täynnä kertojan iloa.
- ote s. 58
Jos etsit yöunia viemätöntä, satumaisen valoisaa iltalukemista tai italialaisuutta, Italo Calvinon (1923-1985) Marcovaldo-teosta voi suositella, ja Calvinoa yleensä. Marcovaldo tuntuu olevan ikärajattomasti vastaanotettava. Tämä alkujaan vuonna 1958 ilmestynyt teos tuo mieleen Isä Camillon seikkailut, kertoo yksinkertaisen Marcovaldon sattumuksista hyvin 1950-lukulaisen oloisessa italialaisidyllissä, joka viettää satuun päin. Toistaiseksi lukemani kirjan rankin hetki on kattoja pitkin karanneen koe-eläinkanin harkitsema katolta heittäytyminen sen aavistettua ihmisten petollisuuden. Arkisesta tilanteesta aukenee usein näky tuokioon, joka ylittää arkijärjen. Rakenteen jako vuodenaikoihin korostaa yksilön pienuutta ajan kierrossa. Kirja on täynnä kertojan iloa.
