"Hän kuului siihen mieslajiin - hieman vaatimattoman näköiseen, usein kaljuun, lyhyeen, lihavaan, fiksuun - johon tietyn tyyppiset kauniit naiset tuntevat selittämätöntä vetoa. Tai ainakin hän itse uskoi niin, ja koska hän ajatteli niin, niin myös näytti olevan. Sekin auttoi, että jotkut naiset pitivät häntä nerona, joka oli pelastamisen tarpeessa. Tässä elämänsä vaiheessa Michael Beard kuitenkin oli henkisiltä ominaisuuksiltaan entisestään surkastunut, kykenemätön mielihyväntunteisiin, yksiviivainen, ahdistunut. Hänen viides avioliittonsa oli hajoamassa ja hänen olisi pitänyt osata käyttäytyä, olla kaukokatseinen, myöntää syyllisyytensä. Eivätkö hänen avioliittonsa olleetkin kuin vuoroveden vaiheet: kun yksi vetäytyi, toinen teki jo tuloaan?
- ote s. 9
Polte (suom. 2010) on lukuromaanina tekijän Sovitus-romaanin sukulainen: lavea, henkilöhahmon ja erehdyksen sovittamisen mahdollisuutta pohtiva tarina. Päähenkilö Michael Beard on perin juurin sopeutumaton ja ärsyttävä tiedemies, joka on jättänyt tieteen tekemisen Nobelin palkinnon jälkeen hunningolle ja hummaa. Viidennen avioliittonsa rauniolla hän tuntuu elävän draamasta, jotka ympärilleen sotkee. Suurimmatkin draamat tapahtuvat ikään kuin epähuomiossa, pienten seassa. Kuten lavastettu murha, tekijänoikeusrikkomus tai isäksi tuleminen.
Romaani haukkaa isoja ajanjaksoja ja näyttää ison miehen haurastumisen ja ökyilemisen loppuun asti. Juuri tällaiseksi akateemisen maailman saattaa kuvitellakin! Poltteen lukeminen viihdyttää. Kirjailija joka ei ole Ian McEvan saa yleensä perustella lukijalleen henkilöhahmon logiikkaa, uskottavuuden vuoksi. Ian McEvan ei psykologisoi, vaan vyöryttää toistuvasti samanlaista hahmon käytöstä ja tieteen materiaaleja (esim. luentoja) hahmojen välisten draamojen aseiksi. Siinä sivussa syntyy maailma, tai kuva maailmasta, romaani tuntuu sanovan. Tieteen sivussa syntyy oikea elämä.
- ote s. 9
Polte (suom. 2010) on lukuromaanina tekijän Sovitus-romaanin sukulainen: lavea, henkilöhahmon ja erehdyksen sovittamisen mahdollisuutta pohtiva tarina. Päähenkilö Michael Beard on perin juurin sopeutumaton ja ärsyttävä tiedemies, joka on jättänyt tieteen tekemisen Nobelin palkinnon jälkeen hunningolle ja hummaa. Viidennen avioliittonsa rauniolla hän tuntuu elävän draamasta, jotka ympärilleen sotkee. Suurimmatkin draamat tapahtuvat ikään kuin epähuomiossa, pienten seassa. Kuten lavastettu murha, tekijänoikeusrikkomus tai isäksi tuleminen.
Romaani haukkaa isoja ajanjaksoja ja näyttää ison miehen haurastumisen ja ökyilemisen loppuun asti. Juuri tällaiseksi akateemisen maailman saattaa kuvitellakin! Poltteen lukeminen viihdyttää. Kirjailija joka ei ole Ian McEvan saa yleensä perustella lukijalleen henkilöhahmon logiikkaa, uskottavuuden vuoksi. Ian McEvan ei psykologisoi, vaan vyöryttää toistuvasti samanlaista hahmon käytöstä ja tieteen materiaaleja (esim. luentoja) hahmojen välisten draamojen aseiksi. Siinä sivussa syntyy maailma, tai kuva maailmasta, romaani tuntuu sanovan. Tieteen sivussa syntyy oikea elämä.
