perjantai 10. syyskuuta 2010

Riitta Jalonen: Hyvää yötä Irma Noora. Tammi, 2010

"Kukaan ei tiedä vaahteranlehdestä, Aleksikselle voisi kertoa vaikka en ole edes varma oliko sitä ollenkaan olemassa. Silti se piti minut hengissä. Katselin kuinka vaahteranlehti leijaili alas taivaalta, laskeutui lähelle silmiä ja nousi sitten taas ylös vain sen tähden että pääsi leijailemaan takaisin alas. Katselin lehden edestakaista liikettä, en mitään muuta. Luulen kurkottaneeni käden ylös mutta voi olla että sitäkään ei ole tapahtunut. Silti olen varma että oikeasti tapahtunut ja se miltä on tuntunut ovat olleet rinnakkain olemassa ja minä muistan molemmista."

- ote s. 156

Tässä tekijänsä 10. romaanissa toistuvat tilanteet, jotka houkuttavat katsomaan päähenkilöä itsetiedottomana, traumatisoituneena nukkemaisena olentona, joka on kuitenkin niukalle ympäristölleen rakas ja tärkeä. Päähenkilöä selittää tapahtuma, joka tulee esille juonen loppupuolella ja voi muuttaa suhtautumista hänen erikoisuuteensa. Lapsuus on ollut yhtä aikaa ankaran säännöstelty ja vapaa naiskuvissaan ja aikuisuus antaa ehkä mahdollisuuden muuhun kasvattiäiti-ennustajan kuollessa. Päähenkilö ailahtelee kahden miessuhteen välillä, lapsuuden ja nuoruuden miljöö näyttäytyy arvoituksellisena maastona, jonka hahmot lausuvat arvoituksia. Päähenkilö tekee vaistonvaraista valintaa siitä, mitä ottaa mukaansa uuteen elämänvaiheeseen. Kerronnassa toistuvat äidin ja kasvattiäidin liukumat arkeen ja omasta itsestä etääntymiset traumaattisen kokemuksen jälkeen.